Rakkaat nuppuset, todistukset ja elämän arvosanat

20.12.2014

Mustavalkoinen kuva lapsista

Todistusten jako

Todistukset ovat keskeinen osa ihmisten eloa. Jo lapsesta mitataan taitoja ja osaamista. Fyysistä painoakin seurataan ja sen on hyvä kulkea normien rajoissa. Kaikkea mitataan! Olen rento äiti lasten todistusten suhteen. Tiedän kokemuksesta, että ala-asteen todistuksella ei välttämättä ole juurikaan merkitystä loppuelämän suhteen. Tyttäreni saivat tänään hyvät todistukset. Olen kuitenkin alusta alkaen kertonut heille, että arvosanat eivät ole elämä. Tosin olen aina samaan hengenvetoon todennut, että kannattaa kuitenkin tehdä kaikessa parhaansa. Miksi olen asian suhteen rento? Minäpä kerron. Koulumenestykseni oli erittäin heikko lapsena. Todistukseni arvosanat olivat alusta alkaen onnettomat. Sanallisen todistuksen jälkeen saamani ensimmäiset numeroni liikkuivat viiden ja seitsemän välimaastossa. Matikka on aina ollut neljä tai viisi. En saanut siitä koskaan viitosta korkeampaa. Huonojen numeroideni lisäksi olin vilkas ja huono keskittymään.  Kouluaikana koin huonommuutta asian suhteen. Kesti pitkään ennen kuin tajusin, että huono koulumenestys ei merkitse sitä, että olisin huono. Tänään, kun katson itseäni, voin todeta saavuttaneeni paljon. Ikuisesti huonosta äidinkielen arvosanastani huolimatta kirjoitan blogia. Kielioppini on mitä sattuu ja virheitä tulee, mutta sinä ymmärrät ainakin useinmiten tarkoitusperäni. Olen aikuisiällä opiskellut lähihoitajaksi ruotsissa ruotsinkielellä täydellisin arvosanoin. Muistan kuinka opettajani kehoittivat minua jatkamaan opintojani, koska minulla olisi niin paljon annettavaa hoitoalalle. Minä olen hyvä ja taitava, vaikka ala - ja yläasteen todistukseni keskiarvo pyöri viitosen ja kuutosen välissä. Siksipä, muistuttakaa lapsianne siitä, että todistus on mittari jolla arvioidaan osaamista. Sillä ei arvioida ihmistä itseään. Jokainen meistä on arvokas ja tärkeä huolimatta siitä mitä me osaamme ja kuinka hyin. Tyttöni ovat menestyneet koulussa paremmin kuin äitinsä aikoinaan ja olen heistä hyvin ylpeä. Eniten ylpeä olen lapsissani siitä, että he ovat loistavia persoonia. He ovat empaattisia, tottelevaisia, kilttejä kaikille, hauskoja ja lempeitä. He tuovat elämäämme iloa, rakautta ja väriä! 

Minimalistin joulukuusi vuosimallia 2014

19.12.2014

Vaneriset joulukuusen koristeet

Joulukuusi on koristeltu. Päätin hakea kuusen tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, koska minulla on aina kiire heittää se joulun jälkeen ulos. Vuoden koristelut ovat lunnollisesti hyvin yksinkertaiset.  Oksilla riippuu Rovaniemen PILKKEESTÄ tilattuja vaneritähtiä, paperipilleistä tehtyjä kolmioita ja yksinäinen lahjaksi saatu metallisydän. Lapset pitävät kuustamme tylsänä. Huvitti, kun tyttäreni päivällä totesi "mamma, sä laitat aina tollaset tylsät koristeet" ja "tääkö on niinku meijän joulukuusi?" 
Tosin illalla lapset olivat jo toista mieltä "tuo on ihan kiva". Minimalistin koti näyttää yksinkertaiselta myös jouluna. Koristeita on maltillisesti. Yritän saada parempia kuvia valoisaan aikaan. Mukavaa viikonloppua sinulle armas lukijani! 

/Miten sinun kuusesi on koristeltu?/

Antiurheilijan kyyneleet


Taas mennään! En tykkää urheilusta, enkä seuraa! Silti tänään jokin avarsi maailmaani ja olen ehkä ottanut askeleen antiurheilijan roolistani kohden positiivisempaa asennetta urheilua kohtaan. Oi Saku! Hauskaa Perjantaita!  

Herkkiä tunteita, onnea ja joulukuusi

18.12.2014

Lähihoitaja

Tänään on ollut tunnerikas päivä. Aina silloin tällöin olen äärettömän herkkä, kuten tänään. Se alkoi jo aamulla. Vein lapsia kouluun ja radiossa soi TÄMÄ BRYAN ADAMSIN FORGIVE ME KAPPALE. Musiikki vei minut vuosien taakse ja olin purskahtaa vuolaisiin kyyneliin. Sain pidettyä ja totesin viileästi lapsilleni "katsokaa, jes, joulukuusenmyyjä on tullut Palosaaren torille". Mietin matkan aikana elämääni ja kuinka onnelista se on. Todella onnellista. Ajoin ohitse entisen mummolani, joka sijaitsi ennenvanhaa Palosaaren S-marketin kohdalla. Kaupan vieressä tököttää iso mänty, jonka juurella leikimme sisareni kanssa lapsina. Hurjaa miten paljon ajatuksia ja tunteita ihmisen päähän mahtuu yhden päivän aikana. Päivän päätteeksi olimme lasten joulujuhlassa. Jälleen kyynelten nielemistä ja osittain onnistuin. Elämäni on onnellista ja tunnerikasta.
Postauksen kuvat eivät sinällään liity aiheeseen, vaikka toki saisin tirautettua muutaman kyyneleen siitäkin, miten upea ammatti minulla on ja kuinka olen saanut elämäni varrella auttaa ja lohduttaa ihmisiä. Tammikuussa käännän jälleen lehden. Kenkämyyjän urani päättyy ja palaan hoitsun hommiin. Olen oppinut viimeisten kuukausien aikana paljon kengistä ja tutustunut uusiin upeisiin ihmisiin. Voi tätä elämää! Rikasta on! Mukavaa illan jatkoa! 

/Illalla muuten ostimme kuusen siltä Palosaaren torin kuusimyyjältä. Ostamme nykyään aina joulukuusemme kyseiseltä myyjältä. Kuuset kaadetaan Vähässäkyrössä ja ne eivät varise! Meidän kuusi oli kaadettu Itsenäisyyspäivänä. Maksoin siitä 30 € ja se kestää./

Vierivä kivi ei sammaloidu

kauniita kuvia

Torstaihuomenta! Koska vierivä kivi ei sammaloidu ja olen luonteeltani kova värkkäilemään ja järkkäilemään, on jälleen uutta tuloillaan. Saattaa tosin kestää jonkin aikaa ennen kuin hommani julkaisen. Tykkään niin, kun saan suunnitella ja puuhata kuvien kanssa. Mukavaa tätä päivää sinulle!

Kinfolkkia, kynttilänvaloa ja loistava talvisää

17.12.2014

Kinfolk lehti
Mustikanvarpu
Kaksi naista

On autuasta, kun kiire hellittää. Jo nyt tunnen kuinka mieli lepää ja inspiraatio nousee. Tänään aurinko paistoi ja kultasi Vetokannaksen. Koti on kaaoksessa ja huomaa, että kiirettä on pitänyt. Onneksi meillä ei ole joulustressiä. En ole koskaan ollut ihminen, joka stressaisi joulusiivoa tai lahjoja. Nykyään minimalistinen joulumme on vähälahjainen. Hankimme vain harkitusti ja oikeastaan vain lapsille. Helppottaa kummasti joulun valmisteluissa. Nyt, hyvää illanjatkoa ja yötä!

Suklaata, bloggareita ja ajatuksia uskollisesta ystävyydestä

Kauniit suklaakonvehdit

vechi suklaa

Suklaamaistiaiset
Tryffelipussit
Bloggareiden tapaaminen
pitkät rastahiukset
Hemgårdenin suklaakauppa
Ennen ja jälkeen kuvat

Huomenta! Minun tuskin tarvitsee kertoa teille, että ulkona on lunta. Facebookia selatessa ei lumia-asia jääne epäselväksi. [Välikommentti: Puhelin soi juuri ja vastasin. Luurin toisessa päässä oli mieheni lapsuuden ystävä. Hänen oli tarkoitus soitaa miehelleni, mutta sai tiedustelusta minun numeroni. Asiaan! Tämä mieheni kaveri on aivan superuskollinen ystävä. Joka vuosi hän yhtäkkiä soittaa ja kyselee kuulumisia. Onko tällaista? Minullakin on ollut hyviä ystäviä lapsena, mutta harvoin he tai minä muistavat/muistan kysellä kuulumisia. Mieheni ja ystävänsä juttelevat puhelimitse joka kerta, kuin aikaa tai vuosia ei olisi kulunut. Tuoretta ja juttu luistaa. Mahtavaa! Tuo on todellista ystävyyttä.] 
Pitkästä välikommentista palaan eiliseen iltaan. Saimme nimittäin maistella suklaita muutaman bloggarin kanssa. Paikkana toimi pieni suklaakauppa Vaasan keskustan tuntumassa, postin talossa. HEMGÅRDEN valmistaa käsintehtyä suklaata. Itse en ole maistelija tyyppiä, sillä en yleensä havaitse hienoja makueroja. Tällä kertaa, ihme kyllä, maistoin. Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen, että haet jouluksi Fazerin ja muiden kauppasuklaiden sijasta laadukasta lähisuklaata. Omat suosikkini suklaatarjottimelta olivat Amedei CHUAO ja Venchi 75%. Hiukan harmittaa etten huomannut liikkeessä myytävän luonnollisista raaka-aineista valmistettuja TUOKSUKYNTTILÖITÄ. Hemgårdenin tuotteita löytyy myös Minimanin yhteydessä avatusta Pop Up karkkikaupasta. Nyt, mukavaa päivän jatkoa! Pyykkivuori kaatuu päälleni, pesen sen pois! Ajöss!
 

LÖYTÖ © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger